Kuten useimmissa perheissä, myös meillä lapset toivoivat aina koiraa. Perheemme monien harrastusten joukkoon ei lemmikkieläimen hankkiminen oikein tuntunut sopivan. Pahimmat koiratoiveet saatiin helpottamaan vesikilpikonnan avulla. Punakorvakilpikonna Donatello olikin ihan lystikäs kaveri ja sen touhuja oli mukava seurata akvaarion lasin läpi, mutta eihän sitä tietenkään voinut pitää sylissä tai ottaa viereen nukkumaan.
Tytär ilmoitti jo pienenä, että hän hankkii heti koiran, kun muuttaa pois kotoa. Sen hän toteuttikin heti muutettuaan opiskelija-asuntoon. Monirotuiset Waldo ja Wito ovat touhukkaita veijareita ja ovat kyllä sulattaneet myös "mummon" sydämen. Karvakamut saavat mieluusti tulla meille hoitoon ja heistä saa aina innokkaita lenkkikavereita. Kyllä eläinten kanssa puuhailu tuo paljon iloa elämään!
 |
| Waldo 5v |
 |
| Wito 1v |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti